Vakuutusmaksu

Suomessa lakisääteistä tapaturmaa hoitavat yksityiset vakuutusyhtiöt (13 kpl) sekä Valtiokonttori (valtion työntekijät) ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA (maatalousyrittäjät).

 

Tässä osiossa käsitellään ainoastaan vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuja, joista säädetään tapaturmavakuutuslain
35 §, 35 a § -35 g §.

 

Vakuutusmaksujen hinnoittelu on EU:n myötä, vuodesta 1999 alkaen perustunut vapaaseen kilpailuun, ottaen huomioon tapaturmavakuutuslain vakuutusmaksua koskevat säännökset. Vakuutusyhtiöt siis kilpailevat keskenään ja vakuutusmaksutaso on yhtiökohtainen. Varsinkin isommat vakuutuksenottajat tyypillisesti kilpailuttavat vakuutuksensa jolloin vakuutusmaksutason lisäksi vertailtavaksi tulevat myös vakuutusyhtiön tarjoama palvelu sekä tarjottujen tariffijärjestelmien soveltuvuus ja toimivuus.

 

Maksusääntelyä on edelleen purettu 1.1.2012 voimaan tulleella tapaturmavakuutuslain muutoksella, joka vähensi vielä jäljellä ollutta yksityiskohtaista säätelyä. Voimassa oleva maksusääntely perustuu lailla säädettyihin vakuutusmaksua koskeviin keskeisiin periaatteisiin sekä toisaalta Finanssivalvonnan tehtäväksi annettuun julkisuusvalvontaan. Vakuutusyhtiöllä on lisäksi oltava yhtiön hallituksen hyväksymät vakuutusmaksun laskuperusteet (maksuperusteet), joista tulee ilmetä, miten vakuutusmaksut määrätään ja miten maksuperusteita sovelletaan. Maksuperusteita tulee soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin.  

 

Vakuutusmaksun määräämisessä säädettyjä keskeisiä periaatteita (tapaturmavakuutuslaki 35 §) ovat riski- ja kustannusvastaavuus, kohtuullisuus- ja turvaavuusperiaate, vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu sekä työturvallisuustyön kannustaminen. Finanssivalvonnan puolestaan tulee julkaista vuosittain selvitys, josta ilmenee kunkin vakuutusyhtiön lakisääteisen tapaturmavakuutuksen taloudellinen tulos (tapaturmavakuutuslain 35 f §).

Viimeksi muokattu: 30.12.2011 13:09:52
Tulostettu:04.02.2012 21:46